Sopimusyhteiskunta

Pyrimme oikeudenmukaiseen, kestävään ja onnelliseen yhteiskuntaan, jota kutsumme Sopimusyhteiskunnaksi. Haluamme, että Sopimusyhteiskunta toteutuu vuonna 2050 tai sitä ennen.

Sopimusyhteiskunta perustuu 3 toisiaan tukevaan pilariin:

  1. yleiseurooppalainen demokratia kaikissa julkisissa instituutioissa ja yksityisissä organisaatioissa (ihmisten välinen sopimus päätöksistä);
  2. sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja luottamus tulevaisuuteen kaikille (ihmisten välinen sopimus resurssien jakamisesta);
  3. ympäristön kestävyys, jonka tarkoituksena on ylläpitää inhimillistä sivilisaatiota loputtomasti ja erityisesti: Kasvihuonekaasupäästöt alle nollatason (ihmisten suostumus geobosfääriä koskeviin lakeihin, joista olemme riippuvaisia).

(Lisätietoja näiden kolmen pilarin merkityksestä)

Sopimusyhteiskunnassa kaikilla on perustavanlaatuiset ihmisoikeudet, sosiaaliset ja taloudelliset oikeutensa, he elävät työstään, kunnollisissa elinoloissa, jotka ovat sopusoinnussa planeettamme rajallisten resurssien kanssa, ja he luottavat tulevaisuuteensa ja lastensa tulevaisuuteen tämän päivän ja tulevaisuuden sukupolvien ajan. Tässä yhteiskunnassa jokainen kansalainen osallistuu demokraattiseen politiikkaan - ja päätöksentekoon riittävän laajassa mittakaavassa vaikuttaakseen, Euroopan unionin politiikkaan sekä kaikkiin julkisiin instituutioihin ja yksityisiin organisaatioihin. Sopimusyhteiskunta kuvataan kattavasti tässä asiakirjassa (c. 60 sivua).

Sopimusyhteiskunnan kolme pilaria tukevat toisiaan ja liittyvät läheisesti toisiinsa. Ympäristön kestävyys on edellytys inhimilliselle sivilisaatiolle ja siten oikeudelle ja demokratialle. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja luottamus tulevaisuuteen ovat kestävän kehityksen edellyttämien syvien poliittisten sopimusten, pitkän aikavälin visioiden ja hedelmällisyyden edellytys. Demokratia kaikissa mittakaavissa on ainoa alue, jolla ihmisten itsemääräämisoikeus voi levitä kestävään ja siten materiaalirajoitteiseen maailmaan. Vain voimakkaasti yhdistyneellä ja erittäin demokraattisella Euroopan unionilla on poliittinen valta ja legitimiteetti toteuttaa ajoissa nämä yhteiskuntamme syvälliset muutokset ja voittaa taloudellisten ja rahoituksellisten etujen ennakoitu vastarinta (lisätietoja).

Lataa täydellinen asiakirja, jossa selitetään, miksi sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja yleiseurooppalainen demokratia ovat mahdollisia ja ehdottoman välttämättömiä (14 sivun A4-muoto)

Muutamme yhteiskunnan, talouden ja poliittisen järjestelmän kohti Sopimusyhteiskuntaa, kuten tässä on kuvattu.

Sopimusyhteiskunnan kolme pilaria

Ymmärrämme käsitteen ”yleiseurooppalainen demokratia”, ”sosiaalinen oikeudenmukaisuus” ja ”ympäristödemokratia” seuraavasti:

  • Yleiseurooppalainen demokratia. Demokratia on sinänsä arvo. Juuri poliittinen järjestelmä ilmentää ihmisarvoa ja tasa-arvoa päätöksentekoprosessissa, joka koskee yhteistä tulevaisuuttamme julkisissa toimielimissä ja yksityisissä organisaatioissa. Koska kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia oikeuksissaan, he ovat yhtä oikeutettuja osallistumaan kollektiivisiin päätöksiin. Jokaisen henkilön on voitava osallistua yhteiseen kanteeseen tai yleiseen järjestykseen, tarkistukseen ja ensisijaiseen järjestykseen liittyvien ehdotusten tekemiseen. Tahallinen demokratiafoorumi ja Kosmopoliittinen-osuuskunnan käyttämä organisaatiomalli ovat sinänsä yritys sisällyttää sisäinen demokratia ohjelmistosäännöstöön[1] ja inhimillisiin menettelyihin.

Yleiseurooppalainen demokratia on demokratiaa, joka yhdistää kansalaisia ja toimii kansallisten, kielellisten ja kulttuuristen rajojen ulkopuolella ja jossa jokainen kansalainen osallistuu päätöksentekoon kaikilla tasoilla, jopa niin suurella tasolla, että sillä on vaikutusta maailmanjärjestykseen eli Euroopan unionin toimintaan. Mielestämme se on mahdollista, koska se, mikä yhdistää eurooppalaiset ja heidän kohtaamansa yhteiset kysymykset, on suurempi kuin se, mikä erottaa heidät, ja koska uskomme, että kaikista havaitsemistamme heikkouksista huolimatta Euroopan unioni on ensimmäinen olemassa oleva valtioiden välinen demokraattinen instituutio. Pyrimme toteuttamaan demokratiaa kaikissa yksityisissä organisaatioissa ja yrityksissä sekä kaikilla julkisten laitosten tasoilla kunnasta Euroopan unioniin.

  • Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on sosiaaliturvan, yhtenäisyyden, osallisuuden ja tasa-arvon tilanne, jossa taloudellista eriarvoisuutta tuloissa ja perinnöllisessä varallisuudessa on vähennetty jyrkästi ja jossa jokaisen kansalaisen taataan elävän ihmisarvoisesti työstään, elämästään, vakaassa työssä sitä haluaville, tuntee ja luottaa tulevaisuuteensa ja lastensa tulevaisuuteen ja siten olevan halukas ja kykenevä kohtaamaan merkittäviä muutoksia elämässään.
  • Ympäristön kestävyys, jota ymmärrämme seuraavasti. Velvollisuutemme on varmistaa kaikille planeetan asukkaille ihmisarvoiset elinolot, jotka ovat sopusoinnussa kaikkien inhimilliselle sivilisaatiolle välttämättömien biologisten, fyysisten ja geologisten voimavarojen rajallisen luonteen kanssa vaarantamatta tulevien sukupolvien kykyä tehdä samoin loputtoman pitkän ajan kuluessa. Se on tuotanto - ja kulutusmalli, jossa (1) ilmasto säilyy vakaana (alle 1,5 °C:n lämmitys), joka on yhteensopiva ihmiskuntaa ruokkivien maatalousjärjestelmien pitkän aikavälin säilyttämisen kanssa ja siten, että kasvihuonekaasujen nettopäästöt ovat alle nollan; (2) jokaista uusiutuvaa luonnonvaraa käytetään tai alennetaan taajuudella, jolla se voi uudistua; (3) kaikkia uusiutumattomia luonnonvaroja käytetään sellaisella taajuudella tai sitä alhaisemmalla taajuudella, jolla uusiutuvaa korvaavaa ainetta voidaan kehittää; ja (4) jokainen epäpuhtausvirta voidaan imeyttää tai imeä alle. Olemme sitä mieltä, että elinolojen laadun parantaminen on mahdollista myös hyvin tiukkojen energia - ja materiaalivirtojen rajoitusten vuoksi. Tämä parannus perustuu kaikkien voimavarojen (energia, raaka-aineet, maaperä, vesi, inhimillinen työ, inhimilliset voimavarat) käytön tehostamiseen, joka johtuu kaikkien tuotanto - ja kulttuuripääoman muotojen kertymisestä ja ylläpidosta (biosfäärin luonnollinen regenerointi ja tuotantokapasiteetti; inhimilliset valmiudet; inhimillinen kulttuuri; infrastruktuurit, koneet ja verkot; tieteellinen, tekninen ja institutionaalinen tietämys; koordinointivalmiudet; instituutiot, lait, sääntely ja standardit).

Näiden kolmen pääpilarin lisäksi Sopimusyhteiskunnan piirteet, joihin pyrimme Euroopan unionissa ja maailmanlaajuisesti, ovat seuraavat:

  1. YK:n yleismaailmallisessa julistuksessa[2] kuvatut ihmisoikeudet, jotka ovat yhdenvertaisesti kaikkien ihmisten saatavilla ilman syrjintää (Art. 1 and 2) – mutta ei yrityksille – ja sisältää viralliset oikeudet, kuten elämän ja henkilökohtaisen koskemattomuuden suojelun (Art. 3, 4, 5) , yksityisyyden suojan (Art. 12), oikeussuoja (Art.6 to 11) ja kansalaisuuden (Art. 13 and 15), vapaa liikkuvuus valtion sisällä ja oikeus turvapaikkaan (Art. 13 and 14), oikeus avioliittoon (Art. 16), omaisuuteen sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden rajoissa (Art. 17) ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus (Art. 18), lausunto (Art. 19), yhdistyksen jäsenet (Art. 20), oikeus demokratiaan (Art. 21), ja sosiaaliset ja taloudelliset oikeudet, kuten sosiaaliturva (Art. 22), oikeus työhön, kohtuulliseen palkkaan ja ammattiliittoon liittymiseen (Art. 23), työajan rajoittamiseen ja palkalliseen määräaikaiseen lomaan (Art. 24), kohtuulliseen elintasoon (Art. 25), koulutukseen (Art. 26), kulttuurille ja tieteelle (Art. 27).
  2. Oikeusvaltio. Laki on ainoa heikkojen ja köyhien käytettävissä oleva väline, jolla he voivat puolustaa oikeuksiaan rikkaita ja voimakkaita vastaan. Sitä on sovellettava, ja sen on oltava kaikkien saatavilla yhtäläisesti. Sen on tarjottava muutoksenhakumahdollisuuksia, oikeusvarmuutta ja oikeudellisten päätösten ennakoitavuutta tasapuolisesti kaikille osapuolille.
  3. Koulutus. Pidämme koulutusta keskeisenä välineenä, jonka avulla ihmiset voivat vapauttaa itsensä tietämättömyydestä, ennakkoluuloista, sosiaalisesta ja etnisestä determinisms sekä sorrosta. Koulutus tarjoaa ihmisille valmiuksia ja tietoa kehittyä ja sopeutua yksilöllisesti ja kollektiivisesti – mikä on erittäin tärkeää valtavan rakennemuutoksen vuosisadalla. Koulutus on myös ainoa todella luovuttamaton voimavara.
  4. Rauha kansojen välillä, yhteiskunnan jäsenten välillä ja meidän sisällämme. Rauha voi kestää vain, jos oikeus ja totuus voittavat.

Sopimusyhteiskunta perustuu osittain ja syventää ajatuksiin, joita on kehitetty seuraavissa asioissa:

  • Kestävän ja suunnitellun luontotalouden rakentaminen, jota kuvataan R. Costanza et al., 2012:n Yhdistyneille Kansakunnille laatimassa raportissa, jossa kuvataan johdonmukaisia puitteita, joiden tavoitteena on ”kestävä hyvinvointi” ja jotka perustuvat 4 eräänlaisen pääoman säilyttämiseen: (1) luonnollinen, (2) sosiaalinen ja kulttuurinen, (3) inhimillinen ja (4) rakennettu.
  • I Delannoy:n ehdottama symbioottisen talouden käsite: ”Regeneratiivinen talous, jolla voidaan sovittaa yhteen voimakas ihmisen toiminta, kukoistaa luonnollisia ekosysteemejä ja taloudellista vaurautta tuomalla synergiaan kestäviä ratkaisuja kaikilta aloilta”.

Takaisin ylös

Miksi kolme pilaria tukevat toisiaan?

Mielestämme Sopimusyhteiskunnan kolme pilaria tukevat toisiaan ja liittyvät läheisesti toisiinsa.

  • Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja demokratia eivät ole mahdollisia ympäristön kannalta kestämättömissä yhteiskunnissa. Lyhyellä aikavälillä ympäristötuhon ensimmäiset uhrit ovat köyhät, joiden on pakko asua saastuneissa, meluisissa, eristetyissä ja epäterveellisissä paikoissa, jotka ovat syntyneet rikkaiden ja keskiluokan kestämättömien yksilöllisten ja kollektiivisten kulutusmallien tuloksena. Pitkällä aikavälillä kestämättömien elintapojen aiheuttama elintarvikkeiden, polttoaineen tai muiden aineellisten hyödykkeiden puute tuhoaa koko väestön toimeentulon. Loppujen lopuksi tällaiset yhteiskunnat romahtavat kammottavassa kaaoksessa taistelussa paljaan selviytymisen puolesta[3]. Sanoin toisin ja julmemmin: myönteistä yhteiskunnallista arvoa, kuten sosiaalista oikeudenmukaisuutta tai demokratiaa, ei voi olla, jos ihmisyhteiskunta tuhotaan.
  • Sosiaalisesti epäoikeudenmukaisissa yhteiskunnissa ei myöskään voida panna täytäntöön ympäristön kestävyyttä koskevaa ohjelmaa. Tämä johtuu siitä, että eriarvoisuus ja epävarmuus synnyttävät (1) yhteiskunnallisia ja poliittisia konflikteja, (2) lyhyttermismiä ja (3) ostentatiivista kulutusta, mikä on täysin vastoin sitä, mitä kestävyyteen siirtymiseen tarvitaan. Yksityiskohtainen argumenttimme on seuraava. Ensinnäkin siirtyminen ympäristön kannalta kestävään yhteiskuntaan on perustavanlaatuinen muutos. Se muuttaa tapaa, jolla tuottamme ja kulutamme, se vaikuttaa kulttuureihimme ja jopa unelmiimme tulevaisuudesta. Siinä vaaditaan, että päästään sopimukseen valtavien kustannusten, hyötyjen ja riskien jakamisesta meidän kaikkien kesken kaikkialla maailmassa hyvin lyhyessä ajassa. Tällaisen poliittisen yhteisymmärryksen saavuttaminen hyväntahtoisten ihmisten kesken on sinänsä valtava haaste. On mahdotonta, että eriarvoisuuden ja epävarmuuden synnyttämä viha, turhautuminen ja pelko asettavat kyseenalaiseksi demokraattisten instituutioiden legitiimiyden (jonka tarkoituksena on ratkaista konfliktit rauhanomaisesti). Toiseksi, epävarmoissa oloissa eläville ihmisille tulevaisuus on hyvin rajallinen, joskus heille se on jopa ruoan löytämistä päivästä toiseen. Toisaalta kestävyyspolitiikat kehittyvät paljon pitempään – usein vuosikymmeniä. Kolmanneksi, epätasa-arvoisissa yhteiskunnissa monet kuluttavat tuhlaavaisesti ja häikäilemättömästi[4]. Tämä on järkevää: se on yritys osoittaa muille, että henkilö kuuluu rikkaille ja vaikutusvaltaisille yhteiskunnassa, jossa vain he (tai ne, jotka uskovat olevansa) ovat turvallisia ja turvallisia, samalla kun köyhiä ja heikkoja tallotaan. Tämä jännitys on päinvastainen kuin hedelmällinen kulutus, jota yhteiskuntamme tarvitsevat ympäristön kannalta kestäväksi.
  • Nämä kaksi syvää yhteiskunnallista ja taloudellista muutosta, jotka tähtäävät sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja ympäristön kestävyyteen, 1) vaikuttavat vakavasti monikansallisten yhtiöiden ja rikkaiden ja erittäin rikkaiden maailmanlaajuisten eliittien keskittyneeseen vaurauteen ja valtaan (”1%”) ja 2) edellyttävät suuria poliittisia kompromisseja hyvin erilaisten ja silti oikeutettujen etujen välillä, mikä on vaikeaa myös hyväntahtoisten kumppanien keskuudessa. Maailmanlaajuisen oligarkian vastustuksen voittaminen on mahdotonta heikkojen ja hajanaisten poliittisten voimien, kuten Euroopan valtioiden, kanssa erikseen. Vain vahvalla, demokraattisesti legitiimillä ja yhtenäisellä Euroopan unionilla on riittävästi valtaa määrätä päätöksensä monikansallisille yrityksille ja rikkaimmille 1 prosentille. Vain todella valtioiden välinen demokratia, jonka prototyyppi Euroopan unioni on, voi oikeuttaa laajamittaiset poliittiset sopimukset, joita tarvitaan 21. vuosisadan maailmanlaajuisiin haasteisiin vastaamiseksi menestyksekkäästi.

Kaikista näistä syistä rakennamme Sopimusyhteiskunnan kolme pilaria, nimittäin yleiseurooppalaisen demokratian, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ympäristön kestävyyden, rinnakkain erottamattomasti toisistaan.

Takaisin ylös

 

[1]Käyttämällä Free -, Libre - ja Open Source - tahallista demokratiaohjelmaa nimeltä KuneAgi: http://www.kuneagi.org/index.php/english/14-fonctionscararcteristiquesen/27-democratieinterneen ja LiquidFeedback http://www.liquidfeedback.org sekä sen perussääntöjä, jotka on esitetty tässä.

[2]Ladattavissa yli 500 kielellä osoitteessa: http://www.un.org/en/universal-label-human-rights/index.html

[3]Tällaisia katastrofaalisia sivilisaation romahduksen skenaarioita on tapahtunut jo aiemmin, kuten Diamond, J - lehdessä on osoitettu. ”Collapse: How Societies Chochoice to Fail or Succeed”, Pingviinien kirjat, 2011.

[4]     esimerkiksi näyttämällä selvästi tavaransa ylellisyysmerkit.