Miksi osallistutte poliittisiin vaaleihin ettekä luo EU:n laajuista kansalaisliikettä, jonka tavoitteena on vaikuttaa päättäjiin?

Eräistä maailmanlaajuisista valtioista riippumattomista järjestöistä (esimerkiksi Maan ystävät, Amnesty International jne.) on tullut hyvin voimakkaita lobbausjärjestöjä, jotka voivat lisätä yleistä tietoisuutta uusista poliittisista kysymyksistä ja painostaa hallituksia ja poliittisia päättäjiä edistämään kansalaisohjelmaansa.

Niiden toiminta on kuitenkin puutteellista kaikilta poliittisilta toimilta kahdessa suhteessa:

  1. ne tukevat yhtä asiaa ja vain yhtä syytä ja jättävät tarkoituksella huomiotta toimintansa seuraukset muille sidosryhmille olettaen, että näillä muilla sidosryhmillä on (tai niillä pitäisi olla) keinot huolehtia itsestään ja eduistaan;
  2. ne neuvovat hallituksia, mutta niillä ei ole minkäänlaista vastuuta suosituksensa seurauksista.

Tässä mielessä ne toimivat samalla tavalla kuin monikansalliset yhtiöt, teollisuusjärjestöt, ammattiliitot ja kaikki muut järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan jäsenet kaikilla tasoilla (hyvin paikallisesta maailmanlaajuiseen).

Näillä kansalaisyhteiskunnan toimijoilla on vaikutusvalta – mutta se rajoittuu vaikutusvaltaan. Lopullinen päätösvalta säilyy – laillisesti – virallisilla julkisilla elimillä (jotka valitaan demokraattisissa yhteiskunnissa), joilla on yleisen edun mukainen maailmanlaajuinen vastuu.

Kosmopoliittinen Osuuskunta on päättänyt toimia täysipainoisesti poliittisella alalla ja osallistua suoraan poliittisiin vaaleihin juuri siksi, että

  1. se puolustaa yleistä etua laajalti eikä yksittäistä yksipuolista syytä;
  2. se kantaa täyden vastuun äänestäjien edessä tehdyistä päätöksistä;
  3. se aikoo osallistua todelliseen päätöksentekoon vaaleilla ja ottamalla vastuutehtäviä hallituksessa.

Tämä on valinta ja vaikea valinta. Yleisen edun määritteleminen tarkoittaa, että otetaan huomioon kaikkien sidosryhmien oikeutetut vaatimukset (läheiset ja kaukaiset, nykyiset ja tulevat, inhimilliset ja ei-inhimilliset – esim. ilmasto tai biologinen monimuotoisuus) ja otetaan huomioon politiikan mahdolliset vaikutukset kaikkiin osapuoliin – ja silti ollaan varmoja siitä, että tehty valinta aiheuttaa aina turhautumista ja tyytymättömyyttä joillekin. Rohkeus tehdä päätöksiä, panna täytäntöön erityinen politiikka, johon liittyy teknisen epäonnistumisen riski ja jota voidaan varmasti arvostella, on paljon vaikeampaa kuin se, että väittää olevansa ylpeä ritari puolustamassa yhtä asiaa – ja syyttää kaikkia epäonnistumisia häikäilemättömällä toisella puolella. Rohkeus on vaikeaa, mutta se on järkevää ja välttämätöntä. Se on myös tyydytyksen lähde: se, että toimimme konkreettisesti yhteisen edun hyväksi.